Henkilökohtaiset työkalut
Näkymät
Johdanto
Avoin.org
Sisällysluettelo |
Työn lähtökohdat
Käsittelen työssäni Metropolia Ammattikorkeakoulussa käynnistämiäni toimintakokeiluja, joiden lähtökohtana on sosiaalisen median työvälineiden ja toimintatapojen käyttöönottaminen työpaikallani. Tarkoituksena on ollut alusta lähtien lisätä joustavuutta ja läpinäkyvyyttä korkeakoulutoimintaan. Prosessin alussa ennakko-oletukseni läpinäkyvyyden lisäämisen eduista perustuivat omiin käyttökokemuksiini erilaisissa sosiaalisen median palveluissa ja erilaisiin pienimuotoisiin tutkimus- ja opetuskokeiluihin avoimilla alustoilla. Näkemykseni taustalla vaikutti myös vahvasti Wikipedia, jonka kehittyminen ja kasvaminen vuosituhannen alussa avasi täysin uudenlaisen mahdollisuuksien horisontin. Koen, että Wikipedian toimintamalli mursi itseltäni monia henkisiä esteitä ja sai ymmärtämään, että vertaistuotantoa ja -tukea voisi käyttää oikeastaan missä yhteydessä tahansa. Ennen Wikipediaa avoin kehittäminen oli ollut käytännössä avoimen lähdekoodin ohjelmoijien yksityisomaisuutta, mutta avoimen sanakirjan avulla tuli selväksi, että sama yhteistyömalli voisi toimia muillakin elämän osa-alueilla (ks. lisää Kokkonen 2009).
Wikipedian eittämätön tienraivaajan asema on ollut myös haitaksi. Siitä on tullut esimerkki, jonka olemassaolon kuvitellaan perustelevan mikä tahansa sosiaalisen median ratkaisu. On kuitenkin huomattava, että Wikipedia on monella tapaa ainutlaatuinen. Se on syntynyt nettiin ilman varsinaista olemassa olevaa organisaatiota, se on varjellut omaa mainettaan tarkasti pitäytyen lahjoitusten varassa toimivana palveluna ja sen käyttäjämäärä on valtava. Vaikka Wikipedian toimintamalli on innostava, sen toimintamallin soveltaminen muihin asiayhteyksiin ei ole kovinkaan helppoa. Tutkimukseni alussa pohdin millainen muutosprosessi tarvittaisiin tavallisessa, historian omaavassa organisaatiossa, jossa yritettäisiin ottaa käyttöön avoimia sosiaalisen median työvälineitä. Tämä näkökulma johdatti minut tekemään toimintakokeiluja omalla työpaikallani.
Aloin kiinnostua oman työni läpinäkyvyyden kasvattamisesta ja kokemusten, toiminnan ja ajattelun jakamisesta rajaamatta sen tarkemmin mahdollisia seuraajia. Pohtiessani näitä kysymyksiä vuonna 2007 bloggaaminen oli jo erittäin yleistä, joten omien ajatusten jakamisessa ei sinällään ollut mitään uutta. Toiminnan läpinäkyväksi tekeminen ei kuitenkaan ollut organisaatiotasolla kovin yleistä. Oli toki ollut puhetta yritys 2.0 -ajattelusta ja avoimista innovaatioista, mutta niiden käyttäminen esimerkiksi julkisen sektorin organisaatioissa tuntui hankalalta. Opetuspuolella oli ollut avauksia läpinäkyvyyden suuntaan. Esimerkiksi suuret amerikkalaiset yliopistot MIT ja Berkeley jakoivat kaikille opetusmateriaalinsa verkossa ja usein myös luennot podcastina. Pohdin voisiko ammattikorkeakoulu mennä läpinäkyvyydessä vielä pidemmälle. Esimerkiksi Metropolian tutkimus- ja kehitystoiminnassa oli suuria tarpeita löytää hyviä viestintävälineitä ja uusia yhteistyökumppaneita niin koulun sisältä kuin ulkopuolelta. Läpinäkyvyys ja toiminnan vahva sitominen sosiaaliseen mediaan tuntuivat luonnollisilta ratkaisuilta tähän problematiikkaan.
Halusin myös ymmärtää pienen mittakaavan yhteisöjen toimintalogiikkaa. Alan kirjallisuus, joissa Wikipediakin muistetaan aina mainita paraatiesimerkkinä, keskittyi jättimäisiin palveluihin ja niistäkin vain onnistuneisiin projekteihin (esim. Benkler 2006, Bruns 2008; Leadbeater 2008; Tapscott & Williams 2006). Myös yritys 2.0 -ajattelu ja avoimet innovaatiot nojasivat vahvasti suuriin käyttäjämassohin (VIITTEET). Suurimmalla osalla organisaatioista ei kuitenkaan ole mahdollista houkutella miljoonia, ei edes tuhansia, käyttäjiä mukaan toimintaansa. Halusin ymmärtää, miten kahden tai kolmenkin ihmisen pienryhmät aidoissa työyhteisöissä voisivat hyötyä avoimesta sosiaalisesta mediasta. Omien sosiaalisen median käyttökokemuksieni johdosta minulla oli jonkinlainen ennakkoymmärrys siitä, että avoimissa ympäristöissä [1] pienistäkin ryhmistä syntyy helposti laaja ja yllättävä ihmisten kudelma. Vaikka sosiaalisen median palvelussa oma, aktiivinen lähipiiri olisi suhteellisen pienikin, yhdistettynä lähipiirin lähipiireihin siitä syntyy kiinnostavaa kuplintaa ja rajojenylityksiä eri kontekstien sekoittuessa. Lähdin pohtimaan, olisiko mahdollista kehittää teoreettinen näkökulma, joka ei edellyttäisi valtavaa käyttäjäverkostoa, mutta joka selittäisi kuitenkin läpinäkyvyyden edut. Tämän problematiikan kautta päädyin pohtimaan holoptista toimintaa ja parvimaisia rakenteita.
Väitöskirjan aiheen löytyminen ja ensimmäinen työhypoteesi
Väitöskirjani toimintakokelut sijoittuvat vuosille 2008 ja 2009. Samaan aikaan oma koulutusorganisaationi oli laajemman muutosprosessin pyörteissä. Elokuussa 2008 ammattikorkeakoulut Stadia ja Evtek yhdistyivät Metropolia Ammattikorkeakouluksi. Jo syksyllä 2007 alkoi yhdistymisen esivalmistelut näkyä tavalliselle henkilökunnalle. Samalla sain ajatuksen, että tämä murroskohta voisi olla hyvä mahdollisuus tehdä ammattikorkeakoulutoimintaa sosiaalisen median avulla läpinäkyvämmäksi ja erilaisten ulkopuolisten osallistumista mahdollistavaksi.
Aiempien omakohtaisten avoimen sosiaalisen median käyttökokemusten siivittämänä lähetin hetken mielijohteesta sähköpostia Metropolian tulevalle rehtorille Riitta Konkolalle ja ehdotin, että Sosiaalisen median kehittämisareena voisi kehitellä Metropolialle avoimuuteen perustuvan vaihtoehtoisen toimintakonseptin, jossa käytettäisiin hyväksi sosiaalista mediaa. Rehtori vastasi haluavansa kuulla lisää ja tapasimme 8.11.2007. Konkola vaikutti kiinnostuneelta ja sovimme, että voisin jossain vaiheessa tulla esittelemään ajatuksiani yhdistymistyöstä vastaavalle johtoryhmälle. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, koska yhdistymisprosessi vei rehtorin ja johtoryhmän koko huomion keväällä. Rehtori oli ottanut asian puheeksi johtoryhmän kokouksessa, mutta muut olivat pitäneet tätä aihetta sellaisena, että se voisi odottaa kokonaisvaltaisempien yhdistymistoimenpiteiden ollessa etusijalla. Heti rehtorin tapaamisen jälkeen 9.11.2007 tapasin Helsingin yliopiston Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikön professorin Yrjö Engeströmin, josta tuli myös väitöskirjani ohjaaja. Engeströmin kanssa ensimmäistä kertaa keskusteltuani väitöskirjani peruskysymys oli selkiytynyt kutakuinkin muotoon: kuinka avoimuus tuodaan organisaatioon sosiaalisen median avulla? Ideana oli se, että aloittaisin oman tutkimukseni käynnistämällä toiminnan yhteiskehittelyn viestinnän koulutusohjelman sisällä, jossa itsekin työskentelin. Metropoliaan muodostettiin uusi digitaalisen viestinnän suuntautumisvaihtoehto, johon yhdistettiin Laurea-ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelman uuden median suuntautuminen ja Stadian verkkoviestinnän suuntautuminen. Digitaalisen viestinnän yhtenä erityispiirteenä oli vielä se, että sen toiminta sijoitettiin kahteen paikkaan: Arabianrantaan ja Tikkurilaan.
Kuvio X. Stadia ja Evtek yhdistettiin Metropoliaksi, mutta Metropolian digitaalinen viestintä muodostettiin aiemmin Stadiassa ja Laureassa toimineista suuntautumisvaihtoehdoista.
Oletin, että digitaalisen viestinnän opettajat ja muu henkilökunta olisi erinomainen kohderyhmä avoimen sosiaalisen median välineiden kokeilulle, koska ajattelin, että tietokoneiden ja verkkopalvelujen käyttö olisi heille kaikille arkipäiväistä. [2] Samalla ajattelin, että työyhteisön sijoittuminen kahteen paikkaan motivoisi ihmisiä kommunikoimaan sosiaalisen median avulla, joka oli kuin tehty tällaista hajautetun yhteisön arkiongelmaa ratkaisemaan. Olin yhteydessä Lauren viestinnän koulutusohjelmaan ja tapasin sen koulutusalajohtajan Martti Lahden 27.11.2008. Hän suhtautui toimintaideaani positiivisesti ja sovimme, että aloittaisimme kevätkauden alussa yhteiskehittelysessiot Stadian ja Laurean henkilökunnan kanssa.
Oma ennakko-oletukseni oli, että digitaalisen viestinnän holoptinen toimintamalli toimisi esimerkkinä muille Metropolian toimijoille ja että digitaalisen viestinnän tapausta voitaisiin käyttää esikuvana holoptisuuteen tähtäävälle muutokselle koko Metropolian tasolla. [3]
| Ensimmäinen työhypoteesi keväällä 2008: |
|---|
Digitaalisen viestinnän toimintamallista esikuva Metropolian holoptiselle toiminnalle
|
Kuvio X. Ensimmäisen työhypoteesini oletettu toimintalogiikka.
Toimintakokeilujen ominaispiirteet
Aloittamani toimintakokeilut eivät ole olleet perinteisessä mielessä koulun virallista toimintaa. Olen kyllä kertonut ja keskustellut asiasta kaikille rehtorista lähtien, mutta toimintani ei ole kuulunut mihinkään Metropolian virallisesti käynnistämään projektiin. Olen saanut muutamia viikkoja työaikaa erilaisten toiminnallisten pilottien käynnistämisen lukuvuonna 2008-2009. Muut resurssit, esimerkiksi käyttämämme tietotekniikkapalvelut, ovat olleet kaikkien metropolialaisten käytössä olevia valmiita palveluita tai yleisiä, ilmaisia nettipalveluja. [4] Vaikka kokeiluilla ei ole ollut virallista leimaa, ei ne ole olleet myöskään millään lailla salaisia. Olen pyrkinyt tiedottamaan eri johdon tasoja prosessin edetessä. Olen yrittänyt saada eri kokeiluihin mukaan niin henkilökuntaa kuin aina asian osaisen johtajankin. Olen siis pyrkinyt "virallistamaan" erilliset kehityspolut erikseen. Usein kokeilut ovat vaatineet muiden osallistumista vapaaehtoisesti ja henkilökohtaisten kontaktien, keskustelujen ja ideoinnin kautta olen saanut eri toimijoita mukaan kokeiluihin. Prosessi on siis ollut jonkinlainen sekoitus Metropolian virallista toiminnan kehittämistä sekä epävirallista sissitoimintaa. Tällainen erilaisten toimintatapojen ja kontekstien sekoittuminen onkin erittäin yleistä sosiaalisessa mediassa (ks. esim. boyd 2008).
Toimintakokeilujen muodostaman kokonaisuuden luonne on myös siinä mielessä häilyvä, että se ei välttämättä ole näyttäytynyt kenellekään muulle kokonaisena tai järjestelmällisenä. Erityisesti kesän 2008 jälkeen prosessin pilkkouduttua useisiin erilaisiin, samanaikaisiin kokeiluihin muut ihmiset ovat olleet mukana vain osassa toimintaa, eivätkä ole siten välttämättä nähneet kokonaiskuvaa samanlaisesta "lintuperspektiivistä" kuin minä. Olen tietoisesti yrittänyt kohdistaa wikin tai muiden palveluiden käyttöön liittyvät keskustelut ja opastukset keskustelukumppanien omiin lähtökohtiin ja toimintaan, joten roolini on voitu ymmärtää yleiseksi tietotekniseksi avunantajaksi tai wikitoimintaan hurahtaneen opettajan intoiluksi. Oma kokemukseni on, että tällainen toimintatapa on auttanut löytämään aitoja ja kunkin yksilön tai ryhmän tarpeita palvelevia toimintaideoita. Toimintakokeilut eivät ole siten olleet ylhäältäpäin johdettuja "pakkomuutoksia". Avustajan roolissani olen myös voinut sujuvasti tutustua uusiin ihmisiin ja luoda heihin tasavertaisen suhteen, joka näin jälkikäteen ajateltuna on ollut erittäin tärkeä asia muiden motivoinnissa toimintakokeiluihin osallistumiseen. Tällainen vertaisohjauksellinen lähestymistapa tuli luontevasti osaksi omaa toimintaani erityisesti syksyn 2008 alusta lähtien.
Sillä, että toimintakokeilut on olleet täysin omissa käsissäni ja ilman virallista statusta, on ollut myös negatiivisia vaikutuksia. Useat ihmiset ovat muun muassa epäilleet wikin käytön mielekkyyttä, koska sitä ei olla pidetty Metropolian virallisena toimintavälineenä. Osittain ihmisiä on pelottanut se, että mikäli wiki katoaakin käytöstä heti kun he ovat opetelleet sen käytön. Toisaalta voi myös olla niin, että ääneen lausuttujen epäilyjen syy löytyy haluttomuudesta muuttaa omia tottumuksia ja toimintamalleja. Tämä onkin selvästi yksi keskeisimmistä avoimen sosiaalisen median käyttöönoton haasteista. Perinteiseen työntekoon ja toiminnan organistoitumiseen tottuneen yksilön toimintatavat ja oikeastaan toiminnan koko perusta kyseenalaistuu syvällisesti, eivät kaikki ole valmiita tai kiinnostuneita pohtimaan omaa suhdettansa työntekoon vapaaehtoisesti.
Analysoin tässä työssä omaa toimenkuvaani ja sen ominaispiirteitä toimintakokeiluissa. En ole perinteisessä mielessä suunnittelija, projektinvetäjä tai tutkija. Työnkuvani on ollut jonkinlainen yhdistelmä kokeilujen mahdollistajaa, kanssakehittelijää ja -ideoijaa, opastajaa ja metasuunnittelijaa. Olen elänyt tilanteen mukaan vaihdellen eri työnkuvien "hattuja" niin harkitusti kuin huomaamattakin. Välillä on useampikin hattu keikkunut otsalla yhtäaikaa. Vaikka toimintakokeiluissa omaksumalleni työkuvalle ei ole ollut aiemmin nimikettä, olen kuitenkin kokenut sen erittäin hedelmälliseksi ja organisaation kehittämisen kannalta hyödylliseksi. Kokeilujen yhteydessä on syntynyt sivutuotteina valtavasti erilaisia yhteistyön alkuja, kehitysideoita ja parvimaisia rakenteita, joiden uskon poikivan seuraavien vuosien varrella valtavasti uusia, positiivisia muutosaihioita. Yksi tämän työn tavoite onkin pohtia tässä muutosprosessissa edustamani parvikatalyytin työnkuvaa organisaatioiden kehittämisessä. Näen, että erilaisilla rajapinnoilla toimiva riittävän toiminta-autonominen kontekstien yhteennivoja voi olla tulevaisuudessa tärkeä työtekijä erilaisissa organisaatioissa. Parvikatalyytti toimii perinteisen organisaation ja uusien parvimaisten rakenteiden välisessä kitkakentässä, jossa syntyy erilaisia ristiriitatilanteita. Ristiriitatilanteissa tulee kuitenkin näkyväksi myös uusia kehitysmahdollisuuksia, joita kokeilemalla organisaatiossa voidaan luoda uudentyyppisiä toimintaratkaisuja tai innovaatioita. Parvikatalyytti toimii siis tällaisessa parvien ja organisaation välisessä hedelmällisessä välimaastossa.
Kuvio X. Parvikatalyytti toimii perinteisen organisaation ja parvimaisten rakenteiden ristiriitaisessa välimaastossa.
Alaviitteet
[1] Avoimella ympäristöllä tarkoitan verkkopalvelua, jossa käyttäjä voivat selailla ja kommentoida myös muiden kuin oman, varmistetun lähipiirinsä lisäämää materiaalia. Myös kaikki muut voivat nähdä käyttäjän sisältöjä ja kommentteja, vaikka eivät tuntisi tätä lainkaan.
[2] Syynä tähän ennakko-oletukseen oli varmaankin se, että lähimmät työkumppanini Stadiassa oli samalla tavalla kiinnostuneita uusista sosiaalisen median palveluista ja välineistä ja me kokeilimme ja testailimme niitä suhteellisen paljon yhdessä.
[3] Tässä vaiheessa en tosin vielä käyttänyt termiä holoptinen vaan avoin tai läpinäkyvä. Vasta syksyllä 2008 halusin tarkemmin määritellyn termin käyttöön, sillä arkipäiväisinä avoin ja läpinäkyvä ovat epämääräisiä ja aiheuttavat eri ihmisille erilaisia mielleyhtymiä.
[2] Tosin on syytä mainita, että työni sisältö on muutenkin ollut poikkeuksellisen joustava verrattuna tavalliseen ammattikorkeakoulun lehtorin työnkuvaan. Olen työskennellyt viime vuodet etupäässä koulumme sosiaalisen median tutkimus- ja kehityshankkeissa, joiden tematiikka on ollut erittäin lähellä omaa väitöskirjatutkimustani. Olen siis voinut edistää toimintakokeiluja tutkimus- ja kehityshankkeiden synergisenä kylkiäisenä.
