Henkilökohtaiset työkalut
Näkymät
Avoimen lähdekoodin projektit korkeakoulutuksessa
Avoin.org
Tämä on artikkeliluonnos Humakin koordinoimaan Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa -julkaisuun.
Sisällysluettelo |
Avoimen lähdekoodin projektit ammattikorkeakoulussa -- VIDEOS-hankkeen aikana heränneitä ajatuksia open sourcen käytöstä ammattikorkeakoulun strategisena toimintavälineenä
VIDEOS on Stadiassa (nyk. Metropoliaa) 2007 alkanut hanke, jonka tavoite on tutkia online-videon käyttöä kansalaisvaikuttamisen välineenä. Hankkeessa on kehitetty open source -tuotantovälineistöä hajautetun mediatuotannon käyttöön ja tehty testituotantoja erilaisissa yhteisöissä ja ryhmissä. Keskeinen tavoite on saada kokemuksia verkkopohjaisista videotuotannoista ja niissä tapahtuvan yhteistyön erityispiirteistä. Hankeidea syntyi kahdesta syystä: (1) halusta ymmärtää tulevaisuuden hajautettuja mediatuotantomalleja ja (2) huomiosta, että open source -pohjaista online-videoeditoria ei ollut olemassa. Hankkeen käynnistyttyä keskityttiin aluksi vahvasti omaan ohjelmistokehitykseen, mutta koska suunnittelemamme editori osoittautui teknisesti erittäin haastava, olemme tehneet testituotantoja myös muilla kaupallisilla ja epäkaupallisilla ohjelmistoilla ja palveluilla. Hankkeessa on ollut yhteistyökumppaneina yrityksiä (esim. Elisa), korkeakouluja (esim. Tallinnan yliopisto, Arcada), julkista sektoria (esim. Nuorisoasiainkeskus, Ruskeasuon koulu) ja yhdistyksiä (esim. m-cult). Testituotantoja ja ohjelmistokehitystä on tarkoitus jatkaa vuoden 2009 loppuun, jolloin hanke päättyy.
Vaikka hanke sivuaa monella tavalla kansalaisvaikuttamista, tässä artikkelissa käsitellään kuitenkin niitä ajatuksia, joita ovat heränneet hankkeen aikana avoimen lähdekoodin ohjelmistojen (ns. open source-ohjelmistojen) käytöstä, hyödyistä ja haasteista korkeakoulutoiminnassa.
Open source haastaa perinteisen korkeakouluorganisaation
Perinteinen korkeakouluorganisaatio on hierarkkinen toiminta- ja päätöksentekotavoiltaan. Toimintavaltuudet on yleensä tarkasti määritelty ja valta keskittyy organisaation yläpäähän. Open source -projektien toimintalogiikka taas pohjautuu toimijoiden asiantuntijuuteen ja aktiivisuuteen. Niissä kuka tahansa, joka osaa tai haluaa opetella ohjelmistokehitystä, voi osallistua toimintaan iästään, formaalista koulutuksestaan tai statuksestaan riippumatta. Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen edustama avoin toimintamalli haastaa vahvasti perinteisen organisaation.
Jo VIDEOS-hankkeen kehittelyvaiheessa lähtökohtana oli se, että kaikki ohjelmistot tai niiden osat, jotka projektissa kehitetään julkaistaan mahdollisimman avoimella open source -lisenssillä (myöhemmin hankkeen aikana valittiin MIT-lisenssi). Tällä haluttiin taata se, että kaikki hankkeen mahdolliset tuotokset ovat ilmaiseksi kaikkien halukkaiden käytössä; olihan kyseessä hanke, jossa pyrittiin kansalaisten mediavälitteisen vaikutustoiminnan edistämiseen. Tällaisella suunnitelmalla hanke sai rahoituksen, mutta myöhemmin, kun ensimmäinen julkaisupäivä alkoi siintää horisontissa, Stadian hallinnossa alettiinkin empiä ilmaisen ja avoimen lähdekoodin vaikutuksia ja mielekkyyttä. Selvisi, ettei koko organisaatiossa oltu koskaan aiemmin tuotettu (ainakaan näin julkisesti) avoimen lähdekoodin ohjelmistoja.
Keskusteluihin osallistui Stadiasta ihmisiä aina rehtoriin ja vararehtoriin asti. Ongelmalliseksi Stadian näkökulmasta avoimen lähdekoodin julkaisun teki se, ettei hanke tämän jälkeen olisi enää puhtaasti Stadian projekti, vaan kehitystyöyhteisön, johon kuka tahansa kiinnostunut voisi osallistua. Tällainen hankkeeseen osallistuva epämääräinen ja "tuntematon" toimijajoukko herätti selvästi epäilyksiä ja jopa pelkoja. Keskusteluissa pohdittiin korkeakoulun juridista vastuuta projektin tuotoksista ja siitä, että joku muu toimija voisi "varastaa" projektin ohjelmistokoodin ja tehdä sillä rahaa ilman Stadiaa. Google oli aiemmin ostanut YouTuben jättisummalla, ja tämä yksittäinen kauppa ilmeisesti vaikutti oletuksiin VIDEOS-hankkeen tuotosten rahallisesta arvosta. Keskusteluun osallistuneista suurelle osalle avoimen lähdekoodin ohjelmistojen toimintamalli ja sen erityispiirteet olivat tuntemattomia. Hyötytoiveet ja haittojen pelot yhdistyivät kiinnostaviksi paradoksaalisiksi yhdistelmiksi, joissa esimerkiksi ilmaisuus nähtiin samaan aikaan uhkana koululle menettää suuret rahat ja toisaalta mahdollisuutena varastaa tuote ulkopuolisten rahanteon välineeksi.
Yli kuukauden kestäneen sähköpostikeskustelun ja tapaamisten jälkeen saatiin sovittua, että projektin tuotokset voidaan julkaista MIT-lisenssillä ja että tästä eteenpäin ohjelmisto kehityspäätöksistä vastaan ohjelmiston kehitysyhteisö, johon Stadia toki vahvasti osallistuu mukaan. Keskustelut olivat varmasti kaikille osapuolille valaisevia ja organisaation tieto-taito open source -projektien logiikasta kasvoi.
Perinteisen kouluorganisaation toimintamalli ja avoin toimintamalli ovat molemmat lähtökohtaisesti tietotyön tarpeisiin kehittyneitä. Perinteinen malli ei kuitenkaan ota huomioon nykyaikaisten informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden vaikutusta työhön ja organisaatioon. Esimerkiksi sosiaalinen median ja ns. web 2.0 -teknologia perustuu pitkälti samanlaiseen avoimuuden toimintalogiikkaan kuin open source. Molempien tarkoituksena on madaltaa osallistumisen kynnystä ja helpottaa ulkopuolisen kognitiivisen kapasiteetin hyödyntämistä organisaatioissa. Tämä edellyttää organisaatiolta kuitenkin ymmärrystä yhteistyöstä vapaaehtoisten kanssa ja toiminnan vastavuoroisuutta. Organisaatioiden on myös annettava jotain, jos se haluaa hyödyntää muiden tuotoksia.
Avoin toimintamalli hämärtää organisaatioiden rajoja. Open source ja muu avointa toimintamallia hyödyntävä teknologia mahdollistaa helpot rajojen ylitykset ja horisontaalisen suoran toiminnan. Rajojen ja toimijaverkoston hämärtyminen voidaan nähdä uhkana perinteiselle vertikaaliselle auktoriteettiperustaiselle organisaatiorakenteelle. Epämääräisyys on kuitenkin verkostotyyppisen toiminnan mahdollistavan teknologian perusominaisuus, jonka ilmaantumista on käytännössä mahdotonta estää. Koululaitoksille parempi strategia olisikin oman toimintamallinsa muokkaaminen siihen suuntaan, että avoin toimintamalli voisi toteutua mahdollisimman tehokkaasti.
Mitä open source tarjoaa ammattikorkeakoululle?
Ammattikorkeakoulut voisivat hyödyntää avoimen lähdekoodin projekteja samanaikaisesti opetuksessaan ja oman toimintansa alustoina. Monesti palvelujen ja ohjelmistojen ostaminen alan yrityksiltä nähdään ainoana vaihtoehtona. On toki selvää, että hankintapäätöksen tekevälle henkilölle ostaminen on helpoin ratkaisu, mutta tästä toimintatavasta johtuvat myös monet korkeakoulujen teknologiaan liittyvistä ongelmista. Normaali ohjelmisto- tai palveluhankinta sitoo ostajan yhden toimittajan varaan. Vaikka toimittajat kilpailutetaankin, ei toimittajan vaihtaminen ole myöhemmin enää mahdollista. Kun ostaja on käyttänyt tuotetta riittävän pitkään ja siitä on tullut korvaamattoman, kiinteä osa ostajan toimintaa, voi toimittaja sanella helposti hinnan ja päättää yksipuolisesti tuotteeseen käytettävistä jatkokehitysresursseista. Jo yksinään tällaisen tyypillisen vendor lock-in -tilanteen syntymisen estäminen perustelee avoimen lähdekoodin tuotteiden käyttöä.
Se, että ammattikorkeakoulu käyttäisi open source -ohjelmistoja, mahdollistaisi myös niiden kehitystyöhön osallistumisen. Näin koulu voisi kehittää ohjelmistoja niille itselleen sopiviksi, ja samalla syntyisi aitoja opiskeluprojekteja niin tietotekniikan kuin muidenkin alojen opiskelijoille. Toiminnan apuvälineiden kehittäminen yhdistäisi luonnollisesti eri alan opettajia ja opiskelijoita ja näin saataisiin aikaan nopeita kehitystyösyklejä, joissa tapahtuisi ohjelmistojen laadun parantumisen lisäksi oppimista. Myös muut kuin tietotekniikan opiskelijat oppisivat tällaisissa kehitysprojekteissa oman alansa toimintalogiikkaa.
Mikäli oppilaitos ottaisi aktiivisesti osaa itse käyttämiensä open source -ohjelmistojen kehitystyöhön, ne voisivat itse päättää kehitystoimenpiteistä ja ja priorisoida niitä. Tämä toki vaatii organisaatiolta sitoutumista kehitystyöhön ja edellyttää ymmärrystä avoimen lähdekoodin yhteisöjen toiminnasta. Koska yhteisöt ovat muuttuvia ja orgaanisia, myös erilaisten toimijoiden roolien (tilaaja, kehittäjä, palveluntuottaja ja käyttäjä) väliset rajat hämärtyvät. Tässä piileekin yksi tärkeimmistä open sourcen hyödyistä. Kaikki ohjelmiston käyttäjät ovat potentiaalisia kehittäjiä. Käyttöönottokoulutuksesta lähtien voitaisiin käyttäjät motivoida ja osallistaa myös ohjelmistojen kehitystyöhön. Pienen ongelmat ja kehitysideat voitaisiin jakaa opiskelijoille harjoitustehtävinä, jotka samalla tuottaisivat aitoja tuloksia ja edesauttaisivat koko kehitysyhteisön elävyyttä.
Avoimuuden hyödyt
Open source -toiminta antaisi ammattikorkeakouluille mahdollisuuden toimia pitkäjänteisesti aidossa kehitystyössä. Samalla se opettaisi mukana oleville opiskelijoille avoimen lähdekoodin projektien toimintalogiikkaa, joka on nouseva trendi myös muilla toimialoilla (vrt. esim. Wikipedia, Yritys 2.0, innovaatiopankit). Open source -projektit ovat toimintatavoiltaan hyvin lähellä kansalaisvaikuttamista; molemmissa pyritään itse omilla teoilla vaikuttamaan havaittuihin ongelmiin tai puutteisiin. Ja lisäksi suora toiminta vielä helpottuu ja nopeutuu erilaisten nettipalveluiden ja -ohjelmistojen avulla, joten kansalaisvaikuttaminen ja open source -ohjelmistot ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa.
Oppilaitoksille open source -projektit tarjoaisivat ympäristön monen eri toimijan jaetulle opiskelu- ja kehitystoiminnalle, jossa ulkopuoliset asiantuntijat voisivat osallistua omalla panoksellaan opetustoimintaan ja taas toisaalta opiskelijat voisivat myös itse oppia opettamalla muita. Tällaiset rajoja ylittävät opetus-, tutkimus-, kehitys- ja toimintaparvet tulevat olemaan tulevaisuudessa tärkeä osa korkeakoulutoimintaa niin sisällöllisistä kuin rahallisistakin syistä.
Vahva mukana olo ohjelmistokehitysyhteisöissä antaisi ammattikorkeakouluille pysyvän mahdollisuuden vaikuttaa käyttämiensä ohjelmistojen tulevaisuuteen. Niitä voitaisiin kehittää tarvittaessa samaan aikaan moniin erilaisiin omiin tarpeisiin. Myös avoin kehitystyö olisi tapa toimia yhteiskuntavastuullisesti ja aito yhteistyö eri toimijoiden välillä lisääntyisi. Koulut saisivat luotua yhteistyöhön perustuvia suhteita muihin kouluihin, yrityksiin ja yhteisöihin. Näin toiminnasta tulisi myös koko yhteiskuntarakenteen leikkaava käytännönläheinen kansalaisvaikuttamisen muoto, jonka sivutuotteena opetustoiminnan keskiöön siirtyisi myös kysymykset yhteisestä edusta ja teknologian poliittisesta ulottuvuudesta.
